Täällä on hiljakseen tapahtunut monenlaista. Nyt ehtii päivittää hieman tännekin, kun minut on määrätty lepäämään. Pieni tulokas yrittää turhan kiireesti päästä maailmaan, vaikka vielä saisi vähintään pari viikkoa pysytellä omassa yksiössään.
Kävin Poikasen kanssa toissaviikolla "kaupunkireissulla" vanhempieni luona. Vaikkei kyseessä ole kuin pieni maalaiskaupunki, ihmetteli Poikanen asfaltoituja pyöräteitä ja sitä ettei toisten pihaan voinut noin vain kävellä. Meidän pieni maajussi :) Kotiin päästyään tämä kaksivuotias meni lähes ensimmäiseksi pinoamaan puita...oli ollut jo ikävä kaikkea puuhastelua. Onneksi hän viihtyy ja keksii tekemistä täällä, missä moni tylsistyisi tekemisen puutteeseen. On tainnut tulla isäänsä ja tuoraansa. ;)
Lattiat valettiin viime viikolla ja pikkuhiljaa päästään katon kimppuun:
Onneksi akuuttia kiirettä ei enää tuon valun jälkeen sinänsä ole, joten ehtii tehdä muutakin. J:lla meneekin nyt aikaa kotitöihin ym., kun minä yritän levätä mahdollisimman paljon. Olen joka päivä käynyt rauhallisesti pihalla haistelemassa ihanaa syksyistä ilmaa ja istuskellut kannolla katselemassa etelään suuntaavia kurkiparvia. Mahtava vuodenaika menossa!
PIha on myös edistynyt. Saimme sopivankokoista mursketta edullisesti, joten enää ei tarvitse juuttua auton kanssa hiekka-kuravelliseokseen. Tuo murske näyttäisi sopivalta ihan lopulliseksi pinnaksi, sillä pihalla tullaan kuitenkin ajamaan traktorilla ym.
Sain myös kukkapenkin lähes valmiiksi ohimennen, kun eräs taho luopui perennoistaan. Kasvit eivät ole kovin edustavia tähän aikaan vuodesta, mutta ensi kesänä voi näyttää jo hyvältä ;) Tästä penkistä ei tullut ihan sellainen kun suunnittelin, mutta saa nähdä innostunko tekemään vielä toisen. Toisaalta ajattelin, että laittaisin mm. kieloja kasvamaan pitkin tonttia metsänlaitaan. Meidän tontille kun ei juurikaan jää nurmialueita eikä kukkapenkinpaikkoja. Niitä onneksi ehtii suunnitella ja muokata mieleisekseen myöhemminkin. Vastahan tässä ollaan kahdeksan kuukautta asuttu...
Kommentit