Kotiin on palattu ja arkikin taas ennallaan. Olipas nautinnollista olla maaseudun rauhassa. Piti oikein monta kertaa pysähtyä kuuntelemaan sitä ihanaa hiljaisuutta (poikanen nukkui).  Oli ihana istua välillä valmiiseen pöytään ja syödä rauhassa. Iso kiitos sinne tummulaan huolenpidosta!  

Kotiinpaluu olikin sitten vähemmän mukava: Meillä on talossa vuosikorjaukset meneillään ja pyynnöstämme rakennusfirma oli tapetoinut uudestaan seinämme. Emme voineet aavistaa, että lopputulos voisi olla alkuperäistä pahempi.

Olohuoneen seinästä löytynyt uusi raita.

Sama teema jatkuu myös makuuhuoneessa.

On se kumma, että mikään ei tule ikinä kerralla kuntoon. Itse en yrittäjänä voisi toimia noin. En kehtaisi jättää tapettia sellaiseksi, jollaista en itselleni voisi ottaa. Nykyään ei tunnu olevaan minkäänlaista ammattiylpeyttä eikä palvelualttiutta. Taisivat itse jo arvata lopputuloksen, kun niin vaikeaa oli saada heitä edes paikalle. Silloin en hoksannut ajatella, että se olisi omaksi parhaaksemme...

Eilen saimme joulukortit postiin eli ihan ajallaan, mikä sinänsä oli iso yllätys. Pieni projektipäällikkömme pitää kyllä hyvin autoritäärisellä johtamisellaan huolen siitä, että vanhempien on turha suunnitella mitään aikatauluja. Tarkoituksena oli mennä postiin ennen ruuhkia, mutta pieni nukkui melkoisen unimaratonin juuri iltapäivällä ja söi tavallista hitaammin. Ihan kuin se tietäisi, milloin vanhemmilla on muita suunnitelmia. No, kortit ovat kuitenkin postissa ja sehän se perimmäisenä tavoitteena olikin. Erityisesti äidille tekee kyllä ihan hyvää huomata, että vähemmälläkin stressaamisella asiat hoituvat. :)

Ehdimme myös vierailemaan Poikasen isoisovanhempien luona. Vaikka tähtäsimme reissun syönnin jälkeiseen aikaan ja Poikanen nukahti autossa, piristyi hän kuitenkin jututtamaan isoisoisäänsä. Piti siinä toki muutama parkaisukin päästää, kun aina unen aikaan siirretään ihan outoon paikkaan. Koskaan ei voi tietää mistä herää ;)

Tällä viikolla on vielä luvassa muitakin kyläilyjä. Mielenkiintoista nähdä, miten Poikanen niihin reagoi. Sunnuntaina nämä pienet retket huipentuvat  viiden tunnin automatkaan. Siitä voi tulla pidempi tarina...

-M

P.S. Seuraa pieni juonipaljastus: J on luvannut kirjoittaa tänne traktoreista. Semmoista varten on jo varoituskolmio ja huhujen mukaan myös ensiapulaukku eli paljon ei puutu. Mun mielestä noissa on jo ihan riittävästi...