Poikanen nukkuu, joten pikaisesti pyrähdän purkamassa vähän tunnelmia, vaikka monta kotityötä odottaa tekijäänsä. 

Tuo suloinen otus, joka massun päälleni sairaalassa laitettiin marraskuun alussa, on tehnyt kyllä kahden tällaisen hyvin itsenäiseen elämään tottuneen arkeen niin paljon säpinää alusta alkaen. Alkuvaiheessa maidon kanssa läträäminen tuntui välillä taistelulta elämästä ja kuolemasta. Joinakin pimeinä öinä Poikasen huutaessa tuli mieleen, että mahdankohan edes saada pidettyä tätä hengissä... No, tänään on neuvolan täti taas todennut, että hengissä ollaan ja hyvin voidaan. Painoa hänellä on jo 7770 grammaa ja pituutta 67,5 cm. Iso poika siis jo.

J on viime yönä lähtenyt työmatkalle ja minä lähdin aamulla aikaisin poikasen kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan neuvolaan. Oltiin jopa ihan ajoissa paikalla, mutta sitten alkoi vaikein osuus: Vaunujen, vaatteiden, hoitolaukun, vauvan ja omien kamppeiden kanssa räpiköinti sai taas muistamaan, ettei sitä noin vain lähdetä. Tavaraa on mukana kuin oltaisiin naparetkelle menossa, vaikka kysymys on alle tunnin reissusta.

Neuvolan täti katsoi minua hieman pitkään, kun: a) en muistanut lapseni henkilötunnusta b) en tiennyt monesko päivä tänään on c) olin unohtanut viimeksi lääkärineuvolassa pyytää rota-rokotetta d) en meinannut saada Poikaselle vaippaa päälle (alusta oli niin liukas, että Poikanen vaan potki itsensä karkuun) e) minua alkoi hihittää, kun Poikanen kehitti ihan tyhjästä yhtäkkiä itselleen hirmuisen hikan.

Kaiken lisäksi näytin varmasti juuri siltä kuin kaikki stressaantuneet kotiäidit näyttävät. En ehtinyt aamulla edes hiuksia kammata, kun säntäsimme liikkeelle heti Poikasen herättyä... Ainoa lohtu on, että tämä neuvolan täti on itsekin jäämässä äitiyslomalle. Väitti ymmärtävänsä hyvin minua. 

Poikanen ei sen sijaan ollut neuvolassa ollenkaan oma itsensä. Makasi vaan flegmaattisena, kun häntä tutkittiin ja hänelle annettiin leluja. Hänellä oli semmoinen: "mitäs siinä tuijotatte" -ilme. Neuvolakorttiin tuli tekstiä, jossa Poikasta kuvailtiin sanalla rauhallinen. Tosiaan. Heti kotiin päästyämme alkoi hirmuinen sätkiminen ja karjunta, joka tällä kertaa vaimeni maidolla.

Nyt kotitöiden ja tutkimussuunnitelman pariin. Pari tuntia tehokasta työaikaa...