Työt on taas jatkuneet niin raksalla kuin perheen äidilläkin. Poikanen aloitti eilen hoitopaikassaan ja on vielä raukka vähän kauhuissaan. Tänä aamuna viedessäni häntä hoitoon, oli 5v. Reetta vastassa ja tuli heti tervehtimään Poikasta. Tämä jäykistyi kauhusta itseään lähes kaksi kertaa isomman tytön vieressä ja tahtoi syliin. No, muistelen sitä sitten kun häntä saa hätistellä pois tyttöjen kimpusta ;)

On varmaan outoa ja kummallista, että minä nautin täällä töissä täysin siemauksin! Nautin toki kotonakin ja nimenomaan siksi, että Poikanen on juuri nyt niin mainiossa iässä, joten hauskaa riittää molemmilla. Työt kuitenkin kutsuivat niin taloudellisessa kuin sosiaalisessakin mielessä. Täällä on aikuista seuraa, rauhaa, hiljaisuutta, vapautta, ruokatauot ym. luksusta, jota kertakaikkiaan tuli ikävä. Toki se kirpaisee jättää pieni itkemään perääni, mutta eiköhän hän pian totu. Iltaisin sitten pusutellaan ja hassutellaan keskenämme koko päivän edestä!

Hyvästä äitiydestä ja lasten hoidosta on jokaisella oma mielipiteensä. Ystäväni tsemppasikin minua, että lapsi menee aina hoitoon väärään aikaan. Hän oli saanut palautetta molempien lapsiensa kohdalla, kun toinen meni muiden mielestä hoitoon "liian myöhään" ja toinen "liian aikaisin". Ei näihin voi olla oikeaa tai väärää vastausta, jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Tärkeintä on tehdä ratkaisu, jossa on itse onnellinen ja tyytyväinen! 

-M