Hei tasapuolisesti kaikille. Viime viikonloppuna tapahtui ihmeellisen ihanaa. Katsahdimme toisiamme Utkujärven jäällä ja lausuimme sen lyhyen, mutta ytimekkään sanan: tahdon. Sitä hetkeä voidaan pitää myös virallisen lokimme luontihetkenä, sillä silloin perustettiin luomakunta :) Tästä eteenpäin tallennamme kulkuamme blogiin itsemme ja toivottavasti myös muiden iloksi.

Viikonloppuun liittyy lukuisa joukko p-sanoja:

Pakkaaminen, jota tehtiin pitkään ja hartaasti ja useaan otteeseen.

Pöytäliina, joka unohtui kotiin.

Perjantai, jolloin vieraat saapuivat.

Puuro, jonka terveysvaikutuksista pääsivät nauttimaan kaikki kannen alle kyenneet.

Pakkanen, joka paukkui parhaimmillaan -32 asteessa.

Pikkubussi, joka kuljetti iloista joukkoamme läpi tuulen ja tuiskun.

Poromies, joka yritti ryöstää morsiamen.

Pallas, joka ujona kurkisteli pilviverhon takaa.

Pilkkiminen, jota ei yksinkertaisesti tarjennut harrastaa.

Poro, josta nautittiin monella tapaa: vetojuhtana, käristyksenä, pipanoina, kotiintuomisina, nutukkaina.

Peruna, jonka riittävyydestä päästiin lopulta yksimielisyyteen.

Pipo, jota ilman ja jonka kanssa päätä paleli.

Pokkari, joka antautui kuvauksen tiimellyksessä.

Pappi, joka puhui meille kauniisti ja

papin vaimo, joka lauloi vielä kauniimmin.

Pusu, joka tuntuu aina ihanalle :)

Putket, jotka tekivät pöntöstä vedenkeittimen.

Pasila-imitaatio, josta saimme turhankin kattavan näytteen, kattavan näytteen saimme.

Postikortti, joka kertoi vastaanottajalleen iloiset uutiset.

Pootti (suom. huoh. vene), jonka ostimme eilispäivänä huomislahjaksi.

Pora, joka kuljetti urhoollisesti yllättävän isonkin lastin.

 

P-sanoista huolimatta juhla oli mitä parhain. Kiitokset vielä kaikille osallistujille, teitte juhlastamme ikimuistoisen. Lämmin kiitos myös Torassiepin ja Pallaksen luontokeskuksen väelle. Niin ja ruoka oli tosi herkullista (kiitos Laila!) :)