Asumme talossa, jonka rappukäytävällä törmää mitä mielenkiintoisimpiin tyyppeihin: On mm. vakoilijamummo, diileri, oksentelija, barbit, jättinainen, käkikellomies ja siivooja. Äkkiseltään varmaan kuulostaa, että kyse on kaupungin vuokratalosta, mutta ei. Jokaisella on varmasti enemmän tai vähemmän asuntolainaa, muutamaa vuokralaista lukuunottamatta.

Vakoilijamummo ei ole meidän antama nimitys. Talon asukkailla on hänestä omat epäilynsä, mutta meidän mielestämme hän on herttainen vanhus. Itse asiassa olisi tosi hauskaa, jos jotakuta kiinnostaisi meidän tekemiset niin kovasti. Voisimme järjestää hänelle jännitystä vaikkapa matkimalla eläinten ääniä juuri kun hän salakuuntelee ovemme takana.

Diileri on saanut nimensä puhtaasti sillä perusteella, että hänellä on varmaan viisi erilaista autoa. Kaikkia niitä yhdistää hieman pikaisesti tehty "myyntimeikkaus". Myyntipuheet ovat suoraanverrannolliset autonkuntoon: Mitä huonompi auto sitä paremmat puheet. Vähitellen olemme alkaneet epäillä, että onkohan parkkiksemme diilerin autoliike. Vielä emme ole löytäneet automme myynti-ilmoitusta.

Oksentelija tämä veikeä naapurimme. Kertaakaan emme ole häntä nähneet, mutta sitäkin useammin kuulleet. Aluksi ääni muistutti sarjapolttajan aamuyskimistä, mutta pitkäkestoisen kuulostelun jälkeen varmistui, että kurkusta kurkkiikin eilinen ateria. Tämän lajityypin ominaiskäytökseen kuuluu myös muut äänekkäät vessatoimet.

Kuvittele keskivertoblondi ja kerro se kahdella: ne on meidän talon barbit! Luulimme aluksi, että naapurissamme asuu erittäin aktiivinen blondi, johon törmää lähes jatkuvasti kaupassa, ulkona, parkkipaikalla, jopa töissä... Saimme hämmästykseksemme havaita, että yhtenä päivänä tuo blondi tuli vastaan hieman liian nopeasti uudestaan ja totta se on; niitä on kaksi tismalleen samannäköistä. Myös heidän asunnot taitavat olla identtiset, mutta sentään erinäköiset miehet niillä on.

Jättinainen, joka on kaunis ja rikas, elämän katkeroittama ja botoxin turvottama. Hän on niin pelottava, ettemme uskalla kertoa enempää...

Käkikellomies on toivottavasti pelkkää tarua. Naapurusto on ehtinyt juoruta, että talossamme on oikea kellotehdas. Onneksi miehestä tai käistä (suom. huom. toivoton taivutusyritys) ei ole näkö- tai kuulohavaintoja.

Siivooja ei asu talossamme, onneksi. Hän joutuu taistelemaan monta kertaa viikossa talomme sotkuja ja erityisesti käytävämattoja (näistä lisää myöhemmin) vastaan. Iloksemme hän on yleensä aina juttutuulella. Puheesta ei tosin saa juurikaan selvää, mutta ymmärtääksemme hän on lopen kyllästynyt ihmisiin, jotka sotkemisellaan häntä työllistävät.

Ja me itse olemme varmaan "se jatkuvasti muuttava pariskunta". Olemme sattumalta tässä puolen vuoden sisällä raahanneet kantamuksia edestakaisin monestakin eri syystä. Aina kun puramme tavaroita autosta tai pakkaamme niitä sinne, ehtii joku naapureista nähdä tilanteen ja kysyä olemmeko muuttamassa... No ei olla. Jos ostamme uuden kirjahyllyn, niin se ei tosiaan kulje missään Prisman muovikassissa asuntoomme, vaan vaatii hieman järeämmät otteet. Ehkäpä naapurit sitten salaa toivovatkin, että muuttaisimme ;)

P.S. Kuntamme kasvunäkymät näyttävät hyviltä.