Saatte olla onnellisia, että sensuroin vahingossa itse näitä kirjoituksia. Olin raapustellut pitkät pätkät muisteloita viime pääsiäisen hiihtoreissusta, kun vilkaisin ulos (Poikanen nukkuu siellä vaunuissa) ja painoin samalla jotain nappia, joka sulki koko ikkunan. :D

Hiihtoloma on tällä seudulla nyt, ja minä vaan kökötän sisällä kaivaten aurinkoisille hangille jonnekin pohjoiseen. Vielä pitää muutama viikko malttaa odottaa, kunnes pääsiäisen alusviikolla valloitamme sentään yhden tunturin. Toivottavasti pääsisi pilkille tai suksille nauttimaan auringosta. Toki vaunujen kanssa reipas kävelylenkkikin olisi ihan mukavaa niissä maisemissa. Jotenkin täällä kaupungissa autojen keskellä pyöriminen ja liikennevaloissa odottelu ei tunnu ollenkaan ulkoilulta tai liikunnalta. Tehokkaimmat lenkkeilijät toki käyttävät liikennevaloissa menevän ajankin hyväkseen pomppimalla silloin paikallaan. Katson vaan kateellisena vierestä... Tätä nykyä kun tahtoo syödessäkin hengästyä. Ei tosin johdu välttämättä kunnon puutteesta, vaan siitä että yritän syödä niin äkkiä. Nykyään saa joskus ruoan ihan lämpimänä, jos on tarpeeksi nopea. :) 

Viime viikolla kävin parina päivänä sivistymässä ihmisten ilmoilla. Työkaverini tiivisti ehkä oleellisimman toisen päivän annista täällä. Oli tosi mukavaa vaihtelua ja nyt jaksaa taas monta monituista kotipäivääkin. Me maistellaankin täällä jo porkkanaa ja perunaa. Hyvin uppoaa. Poikanen oikein haukkaa lusikasta ja sitten nauretaan. Näin: