Viikonloppu meni melkoisen nopeasti taas, kun reissasimme pitkin maakuntaa ja vähän naapurinkin puolelle. Poikanen on ikäisekseen kovin kokenut reissaaja, joten hän ei hetkahda paikan vaihtumisesta juurikaan. Hymyssä suin kohtaa uusia ihmisiä ja nukkuu autossa tosi makoisasti.

Lauantaina kävimme jättämässä jäähyväiset mummulle. Olin suunnitellut vieväni Poikasen tässä kevään aikana katsomaan isomummuaan, mutta toisin kävi. Mutta ehkä näin on paras: mummu saa vihdoin levätä rauhassa. 

Muistotilaisuus oli varmasti juuri sellainen, jota mummu olisi toivonut: virsiä, muutamia hauskojakin muisteluja menneestä ja hyvää ruokaa. Kaikki lähimmät sukulaiset ja ystävät koolla. Kuten muistotilaisuudessa omissa hajanaisissa ajatuksissani ilmaisin, mummulaan mennessä tuntui kuin olisi tullut kotiin. Toivottavasti mummu on nyt kokenut saman Taivaan kodissa.   

Sunnuntaina olikin sitten iloisemman juhlan päivä, sillä matkasimme Kainuun suunnalle juhlimaan pientä poikaa. Kovasti oli poika kasvanut sitten viime näkemän. Poikanenkin koitti tehdä jo viime kertaa enemmän tuttavuutta kaveriinsa. 

Molempina päivinä kirkossa Poikanen pärjäsi hienosti. Lauantaina innostui "juttelemaan" ihmisille, kun seppeleitä laskettiin ja kuuli niin monia erilaisia ääniä. Oma ääni kaikui tosi hienosti kirkossa ja se innosti vain lisää. Sunnuntaina kuunteli virsiä kovin hartaana, mutta esirukouksen loppuvaiheessa alkoi nälättää ja vaippakin oli ylitsepursuavan täynnä, joten poistuimme takavasemmalle. 

Viikonlopun saldona oli siis satoja kilometrejä maantietä (meistä mukavaa, sillä tykkäämme matkustaa) ja paljon tuttuja, läheisiä ihmisiä, joita on aina mukava nähdä (vaikka tällä kertaa osaa hieman surullisissa merkeissä)! Ja lisäksi muutamia uusia tuttavuuksia. 

Kuulin viikonlopun aikana, että monet ovat käyneet kurkkimassa näitä kirjoituksia. Kirjoitamme sekä omaksi iloksi että muiden kiusaksi...eiku. No, joka tapauksessa: tänne jää asioita muistoksi itselle ja toisaalta saamme vähän purkaa kirjoittamisen tarvetta, joka ainakin minulla on välillä kova. Kätevintä juuri tällaisessa julkisessa blogissa on se, että myös muut voivat lukea ja kommentoida juttujamme. Tämän ei pitäisi kuitenkaan vähentää yhteydenpitoa vaan pikemminkin lisätä sitä. Jättäkää siis vapaasti merkkiä käynnistänne :) 

-M