Yhä edelleen yhtenä möykkynä täällä koneen ääressä kökötetään. Alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että kökötän tässä samassa tilassa vielä joulunakin... Pientä malttamattomuutta jo ilmassa siis. ;) Toisaalta: helpomminhan tämä näin menee.  Ei tarvitse syöttää, eikä vaihtaa vaippoja. Saa nukkua silloin kun nukuttaa (ainakin kun pikkuinen ei möykkää mahassa) ja syödä silloin kun haluaa. Kaikesta huolimatta olisi niin mukavaa tavata hänet jo! Opetella olemaan äiti. Oppia tuntemaan mikä itku on nälkää, mikä jotain muuta. (Voiko niitä muka oikeasti edes erottaa?!)

Tuleva isä veikkaili eilen, että syntymä on 01.11. kun siinä päivämäärässä on sopivasti ykkösiä ja nollia.... Juu, insinööripä hyvinkin. 

Eilen tuli fiilisteltyä myös joulua. Miehen kanssa meillä oli molemmilla ihan jouluinen olo. Sen kunniaksi yksi pikkiriikkinen joulukuva tämän postauksen lopuksi, joohan. Tiedän, että on aikaista, mutta kun olen semmoinen jouluihminen. Tänään saankin varmaan postissa jouluaskartelutarvikkeita, niin pääsen niiden kimppuun.

Tänään teen vielä viimeistä opintojuttuja ja sitten annan itselleni luvan keskittyä täysin äitiyslomaan. Lomaa se tuskin on, mutta äitiyteen nyt joka tapauksessa. On ollut pakko käyttää päiviä opintojen parissa, koska töissä olessa ei ehdi, eikä riitä energiaa iltaisin mihinkään ylimääräiseen. Mutta nyt se on ollut vain mukavaa ajanvietettä. Jospa ne aivosolutkaan eivät surkastu ihan yhtä nopeasti, kun koittaa vähän pysyä muun maailman mukana ;)

Halusitte tai ette:

 -M