Monet viime viikkojen ja kuukausien tapahtumat ovat saaneet miettimään omaa ja perheen tulevaisuutta monelta kantilta. Sinänsä en ole huolissani tai pikemminkin en jaksa / viitsi / uskalla olla huolissani, koska ylimääräisestä stressaamisesta ei ole tässä tilanteessa mitään hyötyä. Jatkuva epävarmuus ja kuitenkin toisaalta niin selvät sävelet tuovat melko ristiriitaisen olon. Ehkä ihan hyvä välillä pohtia syntyjä syviä. Pakko vain uskoa, että kaikki menee lopulta hyvin ja aina tästä jotenkin selvitään.  

Pohdintoihin liittyen löysin niin hyvin ajatuksiani kuvailevan tarinan Pellon pientareelta. Se menee näin:

Kalastajavene rantautui pienen meksikolaiskylän laituriin. Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt kalojen nappaamiseen. "Ei kovinkaan kauan", meksikolainen vastasi.
"Miksi et sitten viipynyt pidempään ja kalastanut enemmän?" kysyi amerikkalainen.
Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin täyttämään hänen ja hänen perheensä tarpeet. Amerikkalainen kysyi: "Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?"
"Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimon kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni. Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä."
Amerikkalainen keskeytti: "Minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi alkaa kalastaa pitempään joka päivä. Sitten voit myydä ylimääräiset kalat ja ostaa isomman veneen. Isompi vene tuo enemmän rahaa, jolla voit ostaa toisen ja kolmannen veneen ja niin edelleen, kunnes sinulla on laivue troolareita."
"Sen sijaan että myisit kalat välittäjälle, voit neuvotella jalostustehtaan kanssa ja ehkä perustaa oman jalostamon."
"Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin. Sieltä käsin voit johtaa yritystäsi."
"Miten kauan siihen menisi?" kysyi meksikolainen.
"Ehkä noin 20-25 vuotta", vastasi amerikkalainen.
"Ja sitten?"
"Siitä se varsinainen hauskuus alkaa", vastasi amerikkalainen. "Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia."
"Miljoonia? Entäs sen jälkeen?"
"Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, ottaa nokoset vaimon kainalossa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vaikka vähän kitaraa."

 -M, joka tahtoisi aina nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, ottaa nokoset miehen kainalossa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vaikka vähän kitaraa (no, pianoa ehkä mieluummin, mutta kaikki käy... ;)