Nyt on aivan pakko kirjoittaa tännekin jotakin kesken gradukiireiden. On semmoinen pulinahepuli päällänsä, ettei tämä kirjaston ilmapiiri näin hellepäivänä auta yhtään. Istun varmaan aivan yksin täällä, kun välillä soi lankapuhelinkin tuolla jossain eikä kukaan vastaa. Onneksi täällä on sentään viileää, ei tätä muuten jaksaisi. Toki hieman auttaa kahvitauolla syöty jäätelökin ;)

Olen koittanut aina välillä pitää kirjoittamisesta taukoa, ottaa yhteyttä ystäviin, niihin kaukaisempiinkin. Se auttaa vähän myös pulinatarpeeseen. Kummitytöllekin lähti eilen synttärilahja postin kuljetettavaksi. Paljon on kaikki ystäväperheet ympäri Suomen, erityisesti molemmat kummitytöt ja heidän perheet olleet mielessä, mutta niin ne välimatkat kuluttavat mahdollisuudet yhteisiin hetkiin (eivät toki aivan kokonaan). Viime vuodet ensin pienen vauvan kanssa ja sitten talonrakennusprojektin kimpussa ovat vieneet kyllä erinomaisesti kaiken ajan ja halunkin reissata. Mutta jospa se tästä, vaikka sitten vuoden päästä! :D  

Niin ja meille saa aina tulla kyläilemään! Pianhan jään kotiin kokonaan, joten lähes aina siellä on joku paikalla ja koitan huolehtia, että pullaa on aina pakkasessa yllätysvieraiden kahvittelua varten. Yritän tässä asiassa ottaa mallia eräästä "leipuri Hiivasta", joka on minun pullantuoksuinen kotiäitiroolimallini. ;)

Itse asiassa se minun kotiin jääminen hirvittää vähän. Tämä kolme päivää viikosta älyllisiä hommia ja loput kotona (älyttömiä?), on ollut aivan ihanteellinen jako. Nautin täysin siemauksin molemmista viikon puoliskoista ja niin tuntuu tekevän myös Poikanen. Saa nähdä miltä kokonaan kotiin jääminen alkaa tuntua. Onneksi Poikasen kanssa voi jo puuhastaa kaikkea, taitaa olla ennemminkin oma kuntoni, joka puuhiamme rajoittaa. Saas nähdä, taivunko vielä syksyllä puolukkametsään. Sehän on suorastaan suvun perinne ;)

...

öö

...

Höh...uhkaako tämä "yksinpuhelu" loppua nyt näinkin lyhyeen. Jatkan siis kirjoittamista, jotta saan sitten lomaillakin kesällä... 

-M