Viikonloppuna Poikanen pääsi nauttimaan isovanhempiensa seurasta ja sillä aikaa suuntasimme J:n kanssa Rakentajamessuille. Joku kysyikin jo minulta, että löytyikö sieltä vastauksia. Ei löytynyt, tuli vain lisää kysymyksiä. Oloni oli siellä varmaan vähän samanlainen kuin sillä kuutilla, joka oli löytäny itsensä pattijokelaiselta (vai oliko se pyhäjokelaiselta) terassilta. Kyllähän siellä olla möllötti, mutta jotenki tuntu että on aivan väärässä paikassa. J sen sijaan tuntui viihtyvän ja jututti innoissaan varmaan jokaista messuesittelijää. 

Olihan siellä nähtävää: Ihmettelin ja kummastelin niitä kymmeniä nuoria (meitä nuorempia) pareja, jotka selasivat talokirjoja, kahmivat esitteitä ja tuntuivat ostelevan jo kodinkoneitakin. Täällä meidän nykyisellä asuinseudulla kun rakennetaan niitä paljon puhuttuja uudiskohteita aivan "entisvuosien malliin" eli jotenkin naivisti luulin, että suurin osa löytäisi kotinsa jostain taloyhtiöstäkin. Toki osa noista nuorista messuvieraista varmaan sisustaa tai remontoi, mutta silti. Luulin, että me olemme mahdollisesti tekemässä melko hullua, järjetöntä ja suurta päätöstä alkaa rakentaa tai siis rakennuttaa omakotitaloa. Pikaisella analyysilla tekisin johtopäätöksen, että aika mitätöntä perusinvestointia olemme muihin verrattuna suunnitelleet.

Ja meillä kun ei oikeastaan ole edes vaihtoehtoja. Paikkakunnalla, jonne olemme muuttamassa, on tällä hetkellä myynnissä kahdeksan asuntoa: Puolet on pienempiä kuin nykyinen asuntomme ja juuri tilanpuute on yksi syy muuttoon. Yksi maksaa yli 700000 euroa ja loput kolme on rakennettu ennen tai vähän jälkeen sodan, joten voivat kaivata pienenpientä remonttia. 

Hämmästelin ja kummastelin miten ihmeessä kaikista niistä pienistä osasista monine vaihtoehtoineen voisi millään saada kokonaisuutta, jota voisi kutsua taloksi. Ja vieläpä niin, että se olisi asuinkelpoinen koti vielä muutaman kymmenen vuoden päästäkin. Monilla kuulosti olevan kova into tehdä itse oma talo. Minä jätän mielelläni asiat ammattilaisten käsiin ja keskityn pysymään poissa tieltä. En tosiaan halua, että taloni näyttää itse tehdyltä. Sen verran on kuitenkin tullut omaa jälkeä tarkasteltua ihan lähietäisyydeltä. J:llä onneksi alkaa jokin alkukantainen pesänrakennusvietti viritä sen verran, että jaksaa lukea esitteitä ja kiinnostua kaikesta eli jospa sen voimin sitten jotain saisimme edes jonkin valmistalon tilattua. :)

Äimistelin ja kummastelin myös kaikkia niitä, joiden "kaverilla on raksafirma" ja sen kautta saa ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi talon, kylppärin, ainakin rakennustarvikkeet tai mitä milloinkin. Kiva kaveri, jos tosiaan rahoittaa kaverinsa rakentamista. Pitäisköhän sitä oikein avata tili, niin pääsee rakennustaidottomatkin kaverit osallistumaan talkoisiin :D 

Keskityin siis enemmän tarkkailemaan ihmisiä kuin siihen itse asiaan. Tämä täytyy muistaa, kun joskus ihmettelen, mistä Poikasen suunnaton uteliaisuus on peräisin.  No messujen antia oli sekin, että sain pienellä psykologisella pelillä itselleni ihanan kassin yhdeltä firmalta. Eli jotain aiheeseen liittyvää löysin minäkin :)  

Älkööt nyt kukaan rakentanut, rakentamassa oleva tahi sellaista suunnitteleva, loukkaantuko. Tämä on vain ironiaa ja ihmettelyä aiheesta, josta olen onnistunut täysin vieraantumaan. Olen aina ollut siinä uskossa, etten koskaan halua tai minun ei koskaan tarvitse edes rakennuttaa yhtään mitään, joten pian pääsette nauramaan takaisin ;) 

-M