Pitäis joskus tässä valmistuakin, kun on mennyt taas pari vuotta yrityksen ja lastenhoidon parissa. Nyt on kyllä innostus päällänsä, mutta tässä ajatustyön lomassa täytyy muutama sananen tännekin kirjoittaa. 

Jäin taas kotiin Poikasen kanssa torstaista eteenpäin. Yritän siis olla oikein tehokas lastenhoidon lomassa :) Eiköhän naapurin mummo osunu yhtä aikaa hissiin ja päivitellyt, että "voi että, onko pieni päässyt ulos äidin kanssa" (siis Poikanen oli mulla vaunuissa mukana). En uskaltanu sanoa, että käytiin vain kaupassa muutaman sadan metrin päässä, ku oli ihan pakko. Poikasen maito oli lopussa... Tulee ihan viime talvi mieleen, kun me nukutettiin häntä kiertämällä auto- ja roskakatoksessa lenkkiä. Hän ei nukkunut muualla kuin vaunuissa ja milloin satoi kaatamalla vettä, milloin oli paljon opiskelu- tai työjuttuja tehtävänä. Mietin, että naapurit varmaan kattoo että on siinäki laiska äiti tai isä. Onneksi sittemmin on ulkoiltu enemmän, tämänpäiväistä lukuunottamatta.

Tuntuu, että aika on mennyt niin nopeasti. Juuri keskiviikkona kampaajan kanssa mietittiin, että ei siitä kauaa ole kun istuin vielä ison mahani kanssa siellä tuolissa ja odotin näkeväni Poikasen vihdoin livenä. Nyt istuin edelleen ison mahani kanssa, mutta se on hankittu ihan tuolla viime talven liikunnan puutteella (roskakatos tai edes autokatos ei ole kovin iso :).  Mutta Poikasesta sen ajan kulumisen varsinkin huomaa. Joka päivä tulee jotain uusia kujeita ja sanantapaisiakin. Eilen hän istui vähän väliä lattialla ja konttasikin jo muutaman metrin verran. Tänään hän sanoi jotain, mikä kuullosti ihan lehmä-sanalta samalla kun rutisti lelulehmäänsä.

Nyt jatkan opintojen parissa. Palaan taas!

-M