Eilen oli niin tylsä ja harmaa päivä, että ihan teki mieli mennä peiton alle piiloon. Nyt aurinko taas paistaa oikein kunnolla. Ihmeesti sitä on oppinut nauttimaan keväästä ja lämmöstä, vaikka olenkin kyllä edelleen enemmän syksy- ja talvi-ihminen. Poikasen suhteen lämpimissä ilmoissa on hyvä puolensa, kun ei tarvitse pukea niin paljon vaatetta ja on kivempi ulkoilla vaunujen kanssa sulalla tiellä, vaikka nuo meidän panssarivaunut on testattu miltei umpihangessa ja hyvin kulkivat sielläkin...

Pian Poikanen on puoli vuotta ja se on kyllä mennyt äkkiä, vaikka niin paljon on tapahtunutkin siinä ajassa. Olen oppinut nauttimaan äitiydestä ja kotonaolosta varsinkin nyt, kun Poikaselta saa jo vastaukseksi ainakin hymyn ja yleensä myös jonkun "umt" tai "iiiiiiiiiiiiiiiihh" -äänen. Syöntitoimenpiteitä aloitellessa hän hoputtaa minua hassusti: hengittää nopeasti ja päästää semmoisia jänniä huokausääniä. Varmaan tarkoittaa, jotain: "Koita nyt vähän laittaa vauhtia, tässähän kuolee nälkään. Nälkä. Ei se haittaa, vaikka se ruokalappu on löysällä, sotken joka tapauksessa. Ruokakin jäähtyy... äkkiä nyt." Sitten kun lusikallinen ruokaa menee suuhun, tulee syvä huokaus: "Huh, pelastuin." 

Tulevaisuuden kuviot ovat yhtä auki kuin ennenkin: syksyä täytyy miettiä töiden osalta ja asumisjärjestelyjä myös. Nykyinen asuntomme on edelleen myynnissä, mutta vielä kaivattaisiin sitä yhtä, joka tämän ostaisi. Kaipa ne kaikki nuoret parit on siellä tonteillaan rakennuspuuhissa ;) Tykkään tästä asunnosta kovasti ja jos J:n kanssa kahdestaan tätä kaupunkielämää  jäisimme elämään, niin tämä olisi aivan ihanteellinen paikka asua. Poikasen kanssa ei niinkään, tosin yllättävän helposti tässä on vauvan kanssa pärjännyt. Tuota mahtavaa parveketta tulee erityisen ikävä, vaikka mieluusti vaihdan sen kunnon kasvimaahan. Toki tuossakin on omat tomaatit ja yrtit saatu kasvatettua. Tänä keväänä olen keskittynyt tuohon ihmistaimeen, joten parveke voi olla melko autio... Täytämme sen sitten vaikka pelkillä vauvan äänillä tai uusi omistaja täyttää sen omalla tavallaan. :)

-M