Täällä sitä yhä olla möllötetään: pellonlaidassa, lehtokurpan ja kuovin naapurissa, Zetorin äänenkantaman päässä asfalttitiestä, hirvien kulkureitin varrella. Hellettä on riittänyt, samoin mansikoita ja hyttysiä. Pulaa ei ole kuin korkeintaan vedestä, sillä täällä kun aletaan vesijohtohommiin, niin sitä ei ihan heti keskeytetä. Pakettiautolla vaan ajettiin pihaan kertomaan, että terve vaan vauvaperhe, ihan lähipäivinä katkaisemme veden virka-ajaksi, joten toivokaa parasta ripuloivan vauvanne tarpeiden osalta. No, mehän otamme vanhat kunnon pesusoikot käyttöön, onhan sitä ammoisina aikoinakin pärjätty. 

Mutta minä en vähästä hetkahda: Olkoot pienet valikoimat kaupoissa, olkoot vähäiset harrastusmahdollisuudet ja pienet piirit ja vaikka Facebookissa (johon minäkin nyt sitten vihdoin menin, kavereideni kauhuksi ja kuulemma suorastaan maailman kirjoja sekoittaen) entiset asukkaat kertovat viha-rakkaussuhteestaan tätä paikkakuntaa kohtaan, olen jotenkin tänne jo pikkuisen juurtunut. Minulla kun ei niitä ihan oikeita juuria ole oikein minnekään seudulle, pieniä rönsyjä vain :)

Saanen esitellä, Siikajoen kunnan Ruukin kylää: 

Hienompia ja yhtä hienoja paikkoja löytyisi varmasti täältä muitakin, mutta tämä nyt pikaisella otannalla ja hieman heikoin valokuvaus- ja kuvankäsittelytaidoin toteutettuna. 

-M

P.S. Pakko vielä lisätä tänne yksi kuva. Eikös ole oivallinen yhdistelmä uutta ja vanhaa: