Tällä kertaa pysyn blogikirjoituksessani tiukalla asialinjalla, nimittäin viime viikkojen kokemukset erilaisista yrittäjistä saivat minut pohtimaan asiaa enemmänkin.

Yrittäjyydestä maalataan monenlaisia kuvia: milloin se on raskasta yötäpäivää tapahtuvaa puurtamista ilman palkkaa ja milloin taas edustusautolla ajelua ja edustuslomaosakkeessa makoilua. Molemmissa varmasti totta toinen puoli. Aloittava yrittäjä joutuu kyllä tekemään töitä ”ilmaiseksikin” saavuttaakseen joskus aseman, jossa voi keskittyä ajelemaan edustusautolla.

Itselleni yrittäjyys on tietynlaista vapautta. Vapautta tehdä sellaisia asioita, joista nauttii ja tehdä ne juuri sillä tavalla kuin haluaa (En tarkoita ilman suostumustasi, yhtiökumppani :). Siinä mielessä yrittäjyys on elämäntapa, ettei sitä voi mitenkään ottaa pelkkänä työnä. Tekemästään on pakko nauttia ja tuhlattava resursseja tietämättä, saako niille koskaan vastinetta. Olo on kuin Tuutikilla Muumilaakson talvessa: " Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi."

Perheemme on viimeisen kuukauden aikana kohdannut kiinteistö- ja rakennusalalla hyvin mielenkiintoisia pieniä yrityksiä. Yksi näistä tekee vain ns. varmoja kauppoja, jolloin myös heidän asiakkaansa kärsii tappion nahoissaan. Tarjoaa naurettavaa sopimusta, koska ei halua yritykselleen kuluja ilman kauppaa. Toisaalta ihan ymmärrettävää, ellei kysymys olisi provisiopalkatusta työstä. Eikö siinä riski perustu juuri tuohon… kauppaa ei välttämättä tule, mutta kun tekee ne kaupat, provision pitäisi kattaa kaikki yrittäjälle tulleet kulut. Toinen yritys kieltäytyy töistä vetoamalla välimatkaan, joka ei taida olla ihan oikea syy... Kolmas ei vastaa yhteydenottopyyntöihin lainkaan. Neljäs kieltäytyy kiireidensä vuoksi, mutta suosittelee toista palveluntarjoajaa. Niinpä niin, hyvässä asemassa yrittäjällä näyttää olevan myös vapaus valita asiakkaansa.

Itselleni yrittäjänä asiakastyytyväisyys on yksi tärkeimmistä asioista, ellei tärkein. Mitä yrittäjä olisi ilman asiakkaita? Vastaus on varmaan työtön tai entinen yrittäjä. Aluksi asiakkaille tärkeintä on se kuva, mikä yrityksestä syntyy. Ihan samoin kuin vaikkapa työhaastattelussa pyritään luomaan hyvä (ja toivottavasti myös totuudenmukainen) kuva puolin ja toisin. Kyllä minä ainakin asiakkaana palaan mielelläni paikkaan, jossa sain ystävällistä palvelua, vaikkei juuri sillä kertaa kauppoja syntyisikään. Kerron ko. paikasta vielä usein monelle muulle. Jos taas palvelu on ala-arvoista, tuskin viitsii yrittää uudestaan eikä usein malta olla kertomatta näistäkin kokemuksista eteenpäin.

Kun varsinainen työ on tehty, puhuvat toki teot puolestaan. Silloin ei enää merkitse se, että lähikaupan kassa ei juuri sinä aamuna olekaan parhaimmalla tuulella. Riittää, että yleensä kaikki sujuu. Olen aina toitottanut sitä, että paras markkinointikeino on tyytyväiset asiakkaat.  Hoitamalla asiat niin, että niitä on, voi edes haaveilla jäävänsä eläkkeelle yrittäjänä. Tämänkin takia minusta on uskomatonta miten yrityksiä on vasta viime aikoina alkanut edes vähän kiinnostaa, mitä niistä kirjoitetaan netissä. Sehän on ilmaista asiakaspalautetta! Kuitenkin vuosittain laitetaan isot rahat asiakastutkimuksiin ym. selvityksiin.  

Joskus ihmiset sanovat, että oma yritys on kuin oma lapsi. Tätä kaikki lapselliset tietysti kavahtavat, kyllähän inhimillinen olento on jotain paljon suurempaa ja hienompaa kuin joku työ (=yritys). Koitan pysyä puolueettomana ja siksi vertaankin yrittämistä parisuhteeseen. Molemmissa pitää ja saa rakastaa, niitä tulee hoivata ja hoitaa, antaa aikaa, eikä niitä kumpaakaan voi vain harrastaa eikä suhtautua välinpitämättömästi. Molemmat on jatkuvasti läsnä, olitpa kotona tai töissä.  Molemmissa pitää antaa ja saada. Molemmissa tulee pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, mutta kaikesta epämääräisestä, epävarmasta ja vaihtelevista tilanteista huolimatta: kumpaakaan ilman ei voi elää, jos siihen on kerran mukaan lähtenyt. Taustalla piilevät kunnioitus, kumppanuus, varmuus, pysyvyys ja se ”tietynlainen vapaus”.