Onpas sitä ehtinytkin vierähtää aikaa edellisestä merkinnästä. Kiirusta on pitänyt suuntaan ja toiseen. Opintojen suhteen on tapahtunut edistystä, asuntoesittelyjä on ollut joka viikko (kätevä keino asunnon siistinä pitämiseen), jonkinlaista elinkeinoa on viritelty paikkakunnan vaihtoa ajatellen ja Poikanen on vienyt koko perheen ulkoilemaan näin hienoilla keleillä joka päivä.

Äitienpäivän aikaan vietimme viikonloppuna aikaa perheen kesken: kävimme ensimmäistä kertaa kauppakeskuksessa shoppailemassa. Poikanen selvisi parhaiten nuokkumalla kärryssä sillä aikaa kun äiti hikoili ja kauhisteli vartaloaan sovituskopeissa ja isä yritti keksiä joka rätistä jotain positiivista sanottavaa. Sain kyllä ihan uskomattoman hyvää palvelua myyjältä. Positiivinen yllätys, että jota kuta kiinnostaa vielä palvella, vaikka kohtuu edullisen hankinnan teinkin. Nyt on sitten asu kesän juhliin hankittu niin Poikaselle kuin äidillekin. Isät pääsevät tässäkin asiassa aivan liian helpolla...korkeintaan joutuvat maksumiehiksi. ;)

Sain myös äitienpäivätervehdyksen Poikaselta: hän tuli äitienpäivän aamuna väliimme heräilemään, kun vanhemmat eivät laiskuuttaan jaksaneet nousta vielä kuudelta sängystä. Sain ihanan leveän hymyn ja samantien pikkuinen nyrkki iskeytyi naamaani. Ihme, ettei mustelmaa tullut. Muu päivä sujui oikein mukavasti isovanhempien vieraillessa luonamme. Söimme hyvää ruokaa ja tietysti kakkua. 

Viikot menevät kyllä todella nopeasti näin kotosallakin, vaikka välillä yhden päivän aikanakin ehtii moneen kertaan katsoa, montako tuntia on siihen kun J pääsee töistä. Nyt kun Poikanen on lähtemäisillään liikkeelle, hän viihtyy onneksi aiempaa paremmin yksinään lattialla. Hänen kantaminen alkaakin olla kyllä melkoista treeniä, joten ihan hyvä sikäli. Konttausasennossa täällä useimmiten kökötetään, mutta eteneminen tapahtuu ryömintäasennossa siten, että hän työntää käsillään itseään taaksepäin. 

Tavattiin viikonloppuna Poikasen yhdeksän päivää vanhempi kaveri, joka osasi edetä hienosti pyörimällä ja hänellä oli jo neljä hammasta! Poikanen oli vielä vähän aikaa sitten ihan hampaaton. Työkaverini tutki häntä tiistaina, kun oli epätavallisen itkuinen päivä ja totesi, että varmasti muutaman päivän sisällä saattaa jo tulla hammas pintaan. Tutkimme vielä silloin tiistai-iltana J:n kanssa pitkään Poikasen suuta, emmekä havainneet ikenessä muutosta esim. kuukauden takaiseen aikaan. Torstaina hammas kuitenkin putkahti! Kyllä se Teemun suosikkitäti tietää mistä puhuu (monessakin asiassa). 

Käytiin eilen mummolasta palatessa hieman vaihtoehtoisella reitillä. Tykkäämme J:n kanssa mennä aina näitä vaihtoehtoisia reittejä, vaikka olisimme pidemmälläkin matkalla. Tiet ovat usein huonoja, ja joskus meinaa usko loppua, kun ne pienenevät pienenemistään, mutta harvoin tarvitsee palata takaisin. Tällä kertaa luovutimme, kun tulimme lopulta kohtaan jossa "yleinen tie päättyy" ja se "yletönkin" jatkui ihan väärään suuntaan. Tulipahan nähtyä kuitenkin Leppiperä, joka olisi muuten jäänyt näkemättä. Ihania muuripatasieniä oli yhdenkin talon pihassa. Joillain riittää mielikuvitusta!

Tänään menemme hankkimaan elinkeinoomme liittyvää vekotinta ja käymme paistamassa vähän makkaraa iltapalaksi tontin nurkalla. Saa nähdä miten kauan menee siihen, että pääsee paistamaan makkarat ihan omalla grillillä tai syömään ihan omaan keittiöön :) J raportoi varmasti näistä asioista lisää myöhemmin...