Ollaan Poikasen kanssa puuhailtu tänään keittiössä. Minä tiskaten eilisten vieraiden jäljiltä jäänyttä tiskivuorta ja Poikanen pyörittellen kauhoja kattiloissa. Innokas keittäjä tuntuu olevan, mutta vielä enemmän kiinnostaa ovien kiinnilaitto ja avaaminen. Ollaankin naureskeltu J:n kanssa, että tuleekohan hänestä vielä portsari. Niin intohimoisesti suhtatuu kaikkiin oviin. Yleensä  vain naureskelee, jos äiti tai isä jää oven taakse...

Viime päivinä olemme innostuneet myös radion kuuntelusta siellä samaisessa keittiössä. En ole kuunnellut radiota varmaan moneen vuoteen muualla kuin autossa. Huomasin tämän vieraantuneisuuteni tänään ihan todenteolla, sillä radiossa todettiin jonkin tanssispektaakkelin olevan niin ainutlaatuinen ja ihmeellinen tapahtuma, että olivat lähettäneet videokuvaajan paikalle. Toimittaja oikein hehkutti kuinka pian saadaan kuvaa paikalta. Olen joskus tainnut kirjoittaa oikein esseenkin median konvergenssista, mutta silti olin aika hämmentynyt. Valitettavasti en ehtinyt jäädä todistamaan tuota hetkeä. 

Raksahommien siirtyessä talon sisäpuolelle, alkaa stressi materiaalivalinnoista tulla yhä pahemmaksi. Olen melkein kaikki päättänyt jo ajat sitten, mutta kun yksi muutos johtaa toiseen ja sitten hintatiedustelujen jälkeen taas muuttuu joku ja lopulta muuttuu mieli ja sitten alkuperäisestä suunnitelmasta ei ole jäljellä mitään.. Jospa seuraavassa postauksessa uskaltaisin julkaistakin jotain valintojani. 

Nyt kauniita unia kaikille!

-M