Viimeistä "työpäivää" viedään. Huomisesta alkaen Poikanen on sitten joka päivä kanssani, joten gradun kirjoittamisesta tulee vähintäänkin haasteellista. Onneksi isovanhemmista saa ajoittain apua, niin eiköhän työ melko pitkälle etene.

Hieman raksa-asiaa (J saa paikkailla, kun en kuitenkaan osaa / muista kaikkea kertoa): Talon maalauskelejä ollaan odoteltu ja osin on hoidettu kiireellisempiä hommia alta pois, kuten pihan laittoa. Autolla jäätiin jo kerran kiinni tuohon kurakkoon, joten se meni prioriteettijärjestyksessä ykköseksi. Nyt siihen on tuotu kiviä ja vielä odotellaan pari kolme viikkoa sitten luvattua sorakuormaa...

Maalit on kuitenkin hankittu paikallisesta rautakaupasta helposti ja nopeasti. Osmo Colorin Talomaali olisi houkuttanut, mutta hinta oli järjetön ja saatavuus heikohko. Nyt kärsimme sitten ihan perustikkurilan kanssa, vaikka "asiantuntijat" mitä sanoisivat ;) nimim. en enää erehdy lukemaan netistä hirsitalon maalausvinkkejä. Eiköhän siitä lopulta ihan hyvä tule. Vaihdettiin kuitenkin se alkuperäinen peittävä maali kuultavaan ja sävynä on tämä eli 5075 Kihokki:

Saa nähdä miten ruskealta tai punaiselta tuo näyttää sitten talossa. Ainakin rautakaupan puumallissa oli ihan hyvännäköinen, kun en oikein pidä niistä "peruspunaisista", jotka kuultavana ovat kovin oransseja. Jännää tuo maalien ostaminen, kun tuota pientä puukalikkaakin piti käydä Oulussa asti katsomassa. Toki siitäkään ei lopullista kuvaa saa, mutta näillä mennään...

Hallityömaakin etenee ja toivottavasti jatkossa vauhdikkaammin kun J jää lomalle. Maanantaina hallin perustukset tulivat valmiiksi, joten pian pääsee jatkamaan hommia. Me voimme pikkuassarin kanssa sitten raportoida tilannetta ja tehdä kuvapäivityksiä tänne ;) Minulla on jo ensi kesäksi hauskoja pikkusuunnitelmia hallin "toimistohuoneen" suhteen, mutta saa nyt nähdä mitä sitä kahden lapsen kanssa pystyy tekemään. Todennäköisesti ei juuri mitään ;)

Iik, liki tunti tehokasta työaikaa vielä jäljellä. Palaan siis johtamisen ihmeelliseen maailmaan.. Jännä juttu muuten, että mitä enemmän perehtyy johtamiseen, sitä vähemmän sitä haluaisi itse tehdä. Onneksi ei tarvitsekaan ;) Se on vähän niinku joskus nuoruudessa luin jotain rakkauspsykologista kirjaa ja hetimiten tuli mieleen erota silloisesta poikakaverista :D Parempi olla liikoja kaivelematta ja analysoimatta seleviä asioita. 

-M