Perheen äippä suhtautuu hieman varauksella sellaisiin tonttuvauvakortteihin ja oli jo etukäteen päättänyt, että semmoista korttia ei meiltä joulupostiin lähde. Oli toisaalta ihan ilahduttavaa huomata, että Poikanen oli päättänyt samoin…

Ajattelimme kuitenkin, että edes tulevia kummeja voisi ilahduttaa jouluisella kuvalla kummipojasta. Siispä tonttulakki päähän ja kuvaamaan! No, eihän meillä tietenkään tonttulakkia ollut. Kerran jo hypistelimme Citymarketissa vauvojen tonttulakkeja, mutta silloin se jäi ostamatta. Tästä alkoi armoton tonttulakin metsästys: Koirillekin valikoima oli suurempi kuin lapsille / vauvoille. Neljän kaupan jälkeen vihdoin löytyi kelvollinen. Hieman liian iso, mutta kuitenkin. Löytyi myös nätti jouluinen puku, joka sopisi tähän kuvaan. Ja onhan se nyt kiva pukea sitten jouluna jotkut vähän nätimmät vaatteet kulahtaneiksi pestyjen bodyjen sijaan.

Rekvisiitta oli siis valmiina ja kuvauskohdekin vaikutti kovin pirteältä 80 ml:n maitoannoksen jälkeen. Niin…hieman LIIAN pirteältä: Kädet ja jalat vispasivat kuin sähkövatkain. Eihän meidän peruspokkari pystynyt saamaan hämärässä (tunnelmallista!) kuvaa moisesta ikiliikkujasta. Poikanen selvästi aavisti vanhempien haluavan häneltä nyt tietynlaista käytöstä.

Ensimmäiset kuvat olivat mallia tämä:

Odottelimme, että hän rauhoittuisi moisen riehumisen jälkeen.

Myös neuvotteluja käytiin:

Seurauksena mökötys:

 Mököttävän tontun kera toivottamme kaikille: Oikein Mukavaa Joulunodotusta!

- M ja J